tiistai, 16. marraskuu 2010

Week 6

Takaisin Lontoossa ja normaali treeni ja peliviikko edessä, eikä todellakaan mitään valittamista. Aika on mennyt tosi nopeasti ja nyt kielenkin kanssa alkaa olla helpompaa, mikä on tosi mukavaa. Täällä menee siis hyvin :)

Tiistaina treenit oli aivan järjettömässä vesisateessa ja tuulessa ja silti nää tyypit on pelkissä shortseissa, mikä näitä englantilaisia oikein vaivaa?! Ei oo oikein edustettu Suomea hyvin, kun kaikki aina ihmettelee, miksi me palellaan vaikka Suomessa on paljon kylmempi, niin onkin, mutta siellä rakennetaan talot järkeviksi (=lämmitys, ilmastointi &eristys) ja ihmiset pukeutuu sään mukaan (=pitkät housut jos on jäätävän kylmä). No joka tapauksessa takaisin treeneihin… Tämän viikon teemana oli harjoitella miss matchin tunnistamista kentällä ja sen hyödyntämistä. Harjoittelimme sitä touchin avulla, joissa kummassakin joukkueessa parilla tyypillä oli liivi ja nämä liivilliset ei saanut taklata, joten olivat käytännössä miss match. Toisena teemana  harkoissa oli se että ei saa joutua kentällä tilanteeseen, jossa olet isolated (ihan hyvä kun toi sana esiintyi valmentajan puheessa ehkä 30 kertaa enkä silloin tiennyt ihan tarkasti mitä se tarkoittaa, mutta ymmärsin kyllä että se taitaa olla hyvin tärkeää :). Toisena harjoituksena pelattiin siis kontaktipeliä, jossa tätä asiaa harjoiteltiin. Itse asiassa se oli tosi hyvä harjoitus, jonka kirjoitin kyllä ylös, mutta en viitsi täällä teitä sillä tylsistyttää. Oli mukava päästä rymyämään kunnon kontaktilla, kunnon mudassa. Emmi on opettanut minulle salaa hieman ruck-kikkoja, joten minäkään en ole enää ihan niin paljoa sääliscrumi ruckeissa kuin aiemmin. :)
Torstaina saatiin kuulla joukkueet viikonlopulle ja meidän kakkosjoukkueen tilanne ei ole mitenkään ruusuinen monien loukkaantumisten takia. Meidän 12 pääsi ykkösjoukkueeseen, joten uusia pelipaikkoja oli jaossa backlinjaan ja forwardipuolella vaivaa proppi pula. Sinänsä ikävää meidän joukkueen kannalta, mutta ihan hyvä meille, koska peliaika on aika taattua (ainakin proppina). Lisäksi on sellainen olotila, että voi oikeasti olla hyödyksi tälle joukkueelle eikä ole vain vaihtopenkin varalämmittäjä. Torstain treeneissä harjoiteltiin lisää isolated-juttua ja juostiin kuvioita viikonloppua varten. Mukavaa ja erittäin mutaista. Täällä on kyllä kentät siinä kunnossa, että en ole Suomessa ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Vaikka en ole mikään rautanappisten ylin ystävä, niin täällä ei ole mitään puhettakaan siitä että menisin kentälle muoveilla. Nämä kentät on vähän kuin kuvittelisi sellaisen keväisen mutapellon, johon jää kumisaappat kiinni kun sen yli kävelee, hieman vähemmällä mutamäärällä ja suuremmalla ruohomäärällä.
Koska jostain kumman syystä olemme onnistuneet kuluttamaan kuukauden budjetin alle kahdessa viikossa niin turistimatkailumme on pannassa muutaman viikon. Kävimme tosin kävelemässä pätkän London Loopia, joka on luontopolku systeemi, joka kulkee Lontoon ympäristössä.
Emmin lauantainen tuomarointi sujui ilmeisen hyvin, koska joukkueilta saadut palautelapun olivat täynnä  vain ”good” kohtia. Minä yritin päästä lauantaina katsomaan rugbya johonkin pubiin, mutta täällä jalkapallo ajaa kyllä rugbyn ylitse lähes kaikkialla. Pitää oikeasti olla rugbypubi jos haluaa nähdä noita kansainvälisiä pelejä, mikä on kummaa. Katsoin siis englanti pelin ilman ääniä kolmen miehen kanssa yhdeltä ruudulta, kun noin 50 ihmistä katsoi jalkapalloa kaikilta muilta ruuduilta.

Sunnuntain vieraspeli oli Henleyta vastaan. Joukkuetta kuvailtiin etukäteen forwardi painoitteiseksi ja paljon potkivaksi, mutta ei välttämättä kaikkein paraskuntoiseksi joukkueeksi.  Kun pääsimme pelipaikalle, niin kävi ilmi, että viime hetken ongelmien vuoksi meillä oli vain 14 pelaajaa, joten pelaisimme ilman fullbackia. Mielenkiintoista. Ensimmäinen puoliaika oli aika paljon meidän hallintaa, eikä meillä juuri ollut hätää. Emme silti pystyneet kommunikoimaan sitä missä vastustajan heikot kohdat on ja jätimme selkeitä pisteitä kentälle lähinnä heikon kommunikoinnin ja hölmöjen yksilöratkaisujen vuoksi. Tilanne puoliajalle mennessä 10-0 meille. Toisella puoliajalla vastustaja pääsi mukaan peliin, hyvin potkujen ansiosta ja puolustimme ehkä 10minuuttia omalla 22-aluella ja jopa vain muutaman metrin omasta try-linjasta. Puolustuksemme kuitenkin piti ja peli päättyi lopulta 3-10. Taisteluvoitto, mutta harmittaa, koska olisimme voineet voittaa niin paljon enemmän. Meidän kahtenatoista pelasi tourilla oleva Kanadan maajoukkueessa pelannut sentteri, jonka vieressä oli kyllä ilo pelata. Se oli minulle tämän pelin opettavaisin kokemus

Kommentoi Lähettänyt: vipasiro - 16.11.2010 klo 01.43
Tunnisteet:

keskiviikko, 10. marraskuu 2010

Week 5

Tiedän. Tiedän, että olen nyt mokannut tämän viikkosysteeminkin tässä blogin kirjoituksessa, voi kakka, kuinka voin olla näin huono tässä. No, en voi edes luvata juuri parantaa, kun olen niin pian tulossa poiskin täältä.

Tällä viikolla meillä alkuperäisten suunnitelmien mukaan piti olla kahdet treenit ja vapaa viikonloppu pelisaralla eli Manchester viikonloppu meille. Uusien suunnitelmien mukaan meidän tiistain treenit peruuntuivat metrolakon takia ja torstaille tuli peli RAF (Royal Air Force) joukkuetta vastaan eli peliviikko tuli tästäkin. Huippua! Emmikin sai tuomaroinnin keskiviikolle jonnekin katolilaiseen poikakouluun, joten tapahtumia on riittämiin.
Edellisen pelin jälkeen meidän miehistö oli torstaina vielä aika vajavainen ja saimme kasaan juuri tuon 15 pelaajaa junnujoukkueen vanhimpien ja muutaman ykkösjoukkuelaisen avustuksella. Ilmavoimien joukkue sitä vastoin saapui paikalle 25 täysin identtisesti pukeutuneen naisen ja 4 kaljun miesvalmentajan voimin. ”Hmm. ..Mitähän tästä tulee?” Me emme tienneet pelipaikkojamme vasta kuin 10min ennen peliä ja alkulämppäkin oli vain tiukat 15minuuttia, mikä saattaa olla joskus kyllä hyvinkin riittävästi. Ohjeet peliin meille oli, että nyt vain kaikki peliin ja yrittäkää rohkeasti uusia juttuja, koska kyseessä on harkkapeli.  Minä pelasin jo tutusti kolmenatoista ja Emmi pääsi seiskaksi :). Meidän joukkue pelasi tosi hyvin, saimme puolustuslinjan nousemaan varsinkin backpuolella huomattavasti paremmin ja taklaukset oli kautta linjan melko hyviä. Saimme myös hyökkäykseen enemmän järjestelmällisyyttä ja puhetta. Vastustaja ei ollut lainkaan niin hyvä kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää vaan olivat aika heikkoja kontaktitilanteissa ja saimmekin hyvin myös turnover palloja. Emmi oli aivan liekeissä seiskanpaikalla ja ryntäsi raivopäisesti taklauksesta toiseen ja saikin pelin jälkeen mahtavaa palautetta myös ykkösjoukkueen valmentajalta, joka oli peliä katsomassa. Minullakin oli ihan hyvä peli, sain taklaukset maihin paljon paremmin kuin aiemmin ja pääsin myös pelaamaan kymppinä, mikä oli aivan huippua. Tässä pelissä ymmärsin todella puolustuslinjassa nousemisen merkityksen tärkeyden, aivan eri maailma taklata kun oikeasti on jo iholla kun vastusta saa pallon. Vaikka koin nousevani aikaisemminkin juosten, mutta nyt juoksin lähes niin kovaa kun pääsin ja se on niin siistiä, tavata vastustaja sen omalla alueella, kun sillä ei ole juurikaan vauhtia. Helpottaa kummasti. Pelin jälkeen olotila oli todella väsynyt, mikä oli aivan mahtavaa. Rugbyn päälle pitakebab ja päivä oli kruunattu :)
Manchester. Ystäväni Kaisa on siis ollut myös syksyn Englannissa ja koska kerrankin oli viikonloppu vapaa niin perjantaiaamusta lähdimme siis kyläilemään hänen luonaan, joten suunta kohti pohjoisenglantia. Oli aivan tosi mukavaa nähdä Kaisaa ja sen ystäviä, niin ja Kaisaa. Vietettiin aivan todella rentouttava ja mukava viikonloppu, johon kuului mm. ilotulitusta (koska oli se bonfire night), hyvää ruokaa ja juomaa, X-factor, strictly come dancing ym. englannin laatuohjelmia ja hyvää mieltä ja paljon rahan kulutusta vaikkakin vain hieman prime markia. Paluumatka kohti Lontoota alkoi maanantai-iltapäivästä ja heti alkumatkasta huomasimme jättäneemme lähes puolet omaisuudesta (ehkä suurempi osa Emmin) Manchesteriin, mukaan lukien kameran. Voi voi. Kotimatka sujui melko väsyneesti ja suunnittelin mielessäni koko matkan erilaisia testausvälineitä, millä voisi mitata työntövoimaa scrumissa ja taklauksissa ja kaikkea ihan outoa… miksiköhän? Kummalliset aivot.
Kommentoi Lähettänyt: vipasiro - 10.11.2010 klo 01.39
Tunnisteet:

maanantai, 1. marraskuu 2010

Week 4

Tämä viikko on melko pitkälti mennyt työhakemuksia ja CV:tä kirjoitellessa. Toivottavasti niistä tuli edes hyvät.  Jos tiedätte jonkun tarvitsevan liikunnanopettajaa ensi tammikuun alusta alkaen, niin kertokaa minulle, kiitos :) Niin ja kävimmehän me keskustassa kuluttamassa koko viikon budjetin päivässä.

Tällä viikolla meillä on vain yhdet treenit, torstaina.  Se on sinänsä ihan miellyttävää, koska tämä peli per viikko plus kahdet kontaktitreenit tahti on aika haastavaa ruhjeiden, mustelmien yms. paranemisen kannalta. Torstain treeneissä tehtiin aika paljon ylivoiman hyödyntämisharjoituksia siis kaikenlaisia harjoituksia, jossa hyökkäyksellä on ylivoima ja sen pitää pystyä järkevästi hyödyntämään se. Loppuun pelasimme ylivoimapeliä ykkösjoukkue vastaan kakkosjoukkue, jossa sai kyllä kontaktia kunnolla. Eräässä rucktilanteessa ykkösjoukkueen pelaaja heitti Emmin taklaustilanteesta ja sanoi, että se on paitsiossa, Emmi oli erimieltä. Keskustelu meni suurin piirtein näin: ”you were offside” ”no, i wasn´t” jne. Treenien jälkeen Emmi kävi vielä kysymässä tilanteesta, mutta yhteisymmärrys ei tainnut löytyä. Treenien jälkeen mietittiin, että se tyyppi taisi olla englannin maajoukkuepelaaja ja ystävämme googlen avulla selvisi, että se on eniten maajoukkuepelejä pelannut englannin maajoukkueapelaaja. Hienoa :) Ketään ei kumarreta vai kokeneempia arvostetaan?
Treenien suhteen erona suomeen on ehkä se, että backit ja forwardit ei treenaa pelikaudella (muista kausista en tiedä) hirveästi erikseen vaan molemmat tekee samoja treenejä. Scrumia ja line-outia on tänä aikana harjoiteltu kahdesti ja varsinaisia back-kuvioita ehkä saman verran. Ei siis ole mitään pre-gamea, jossa pääsee treenaamaan niiden ihmisten vieressä joiden vieressä tulee pelaamaan ja se on mielestäni vähän harmillista, koska uskon että ainakin 2-joukkuetta se auttaisi.
Lauantain tuomarointikeikka ei mennyt Emmin omasta mielestä hyvin, joukkueet tosin olivat olleet hyvin tyytyväisiä. Emmi sanoi, että tuomaroisi mielellään kovempia pelejä, koska pelit, joita se tällä hetkellä tuomaroi ovat heikompia kuin suomen pelit.
Kotipelipäivä. Vastassa Bath, joka johtaa sarjaa. Olimme molemmat aloittavassa kokoonpanossa minä 13 ja Emmi 6. Sää oli mitä parhain rugbysää, koko yön ja aamun satoi vettä ja kun peli alkoi, niin aurinko alkoi paistaa ja kenttä oli hyvin mutainen ja vähän vihreä. Aloitimme hyvin, pelasimme omaa peliämme ja saimme pisteitä penaltypotkuilla. Koko ekan puoliajan peli oli hyvin tasaista ja puoliajalle mentäessä pisteet taisivat olla melko tasan, yhtään trytä ei ollut kumpikaan tehnyt.  Toisella puoliajalla meille tuli useampia loukkaantumisia ja puolustuksen kommunikointi ei aina pelannut. Vastustaja käytti hyvin ylivoimansa ja teki tryn. Toinen vastustajan try menee ehkä minun piikkiini, koska tein vastapotkun melko suoraan vastustajan fullbackille, joka teki itselleen up and underin  ja teki tryn. Turpaan tuli. Aika kirjaimellisesti. Peli oli nimittäin hyvin fyysinen eikä suinkaan aina sääntöjen puitteissa. Vastustaja pelasi ehkä taktisesti järkevästi, mutta ei sellaista rugbya, jota itse arvostan. Ruckeissa tallottiin surutta päälle ja päähän, ruckien viressä, line-outeissa ja scrumeissa blokkaamista ja pallottoman sitomista ja pallottomien tönittiin maahan ympäri kenttää. Emmin kaulan ja leuan päälle astuttiin ruckissa niin, että jouduimme pelin jälkeen käydä tarkistamassa sairaalassa, että leuassa olevat levyt on vielä suorassa.  En ymmärrä miksi ne pelasivat niin törkeästi, kun olivat kuitenkin taitavia ja pärjäsivät ilmankin.
Olen kyllä täällä iloinen, että minulla on mahdollisuus olla täällä ja kokeilla rajojani rugbyn suhteen. Kyllä tämä aika paljon laajentaa näkemystä ja ehkä myös sitä miksi haluan tätä lajia pelata. Minä olen kyllä tullut siihen tulokseen, että minulle tämä laji on ennen kaikkea joukkuelaji. Joukkue on se miksi haluan tätä lajia pelata ja haluan pelata sitä reilusti.
Kommentoi Lähettänyt: vipasiro - 1.11.2010 klo 21.43
Tunnisteet:

maanantai, 25. lokakuu 2010

Week 3

Pahoittelen tätä hyvin heikkoa päivitys tahtia. Lupaan parantaa jatkossa. Ajattelin siirtyä tällaiseen viikkopäivitykseen, koska eihän täällä joka päivä mitään ihmeitä tapahdu, enkä toki halua tylsistyttää teitä kuoliaaksi (en siis kykene kirjoittamaan niin useasti). Asiat on alkanut pyöriä täällä hyvin. Meillä on kahdet joukkuetreenit, kahdet omat fysiikkatreenit, vaihteleva määrä taitotreeniä ja yksi peli viikossa.  Lisäksi Emmillä on kerran viikossa tuomarointi ja kerran viikossa meillä on Lontoopäivä, jolloin tehdään kaikkia turistijuttuja, kuten tällä viikolla kävimme Science museumissa, Notting Hillissa ja Portobello Roadilla. Sain myös graduni esitarkastuksesta tänne, joten tekeminen ei ainakaan lopu.

Englannin maajoukkuepalaajat ovat alkaneet palata kuvioihin, world cupin vammojen jäljiltä. Tiistain treeneissä taisi olla kaikki Saracensien maajoukkuepelaajat paikalla, mikä on mukavaa. Treeneissä harjoittelimme syöttöä ja kiinniottoa paineen alla erilaisten kisojen avulla, forwardi-tyylisiä pelikuvioita ja pelin levittämistä, kun sen on järkevää.   Minä tosin harjoittelin vain noita forwrdijuttuja, koska valmentaja varmaan katsoi, että mun on ihan hyvä treenata sitä kovaa ruck-pelaamista extramäärä, olen samaa mieltä. Loppuun pelasimme touchia koko kentällä ja harjoittelimme erilaisia juoksulinjoja, joilla voi saada läpimurtoja. Tosi hyvä treeni ja tuli kyllä juostua.
Torstain treeneissä alkulämppänä oli viivajuoksua maassa käyden joka välissä. Neljä minuutin settiä 30s tauolla. Minulla oli ihan hyvät kirittäjät, toisella puolella Englannin maajoukkueen Maggie ja toisella Kanadan maajoukkue sentteri Mandy. Hävisin molemmille selkeästi siinä kuinka nopeasti nousen maasta, minuutin kohdalla olin jäänyt yhden viivan verran molemmista, voi voi. Muutenkin treenit oli aika fyysiset, try linjan puolustusta ja täyttä kontaktia 60minuuttia. Paljon mustelmia ja vähän lisää mustelmia. Pääsin aloittavaan kokoonpanoon 13:sta (surkeasta edellisestä pelistä huolimatta) ja Emmi aloittaa kentällä kakkosrivissä :) Olemme siis päässeet juurillemme.
Tämä viikko on ollut minulle superhaastava kielen takia. Minua ärsyttää, että en ymmärrä treeneissä kaikkea ja se vaikuttaa siihen miten nopeasti pystyn reagoimaan ja siihen millaisen kuvan pystyn itsestäni antamaan. Inhoan sitä, etten pysty kommunikoimaan ympärillä pelaavieni kanssa ja se vaikuttaa minun rugbyyn. Inhoan sitä, että se asia, jossa olen epävarma, yhdistetään rugbyyn ja se vaikuttaa siihen heikentävästi. Olen epävarmempi pelaaja ja huonompi joukkuepelaaja ja luultavasti melko moni meidän joukkueesta uskoo, että olen mykkä ;)
Meidän valmentajat ovat päättäneet muuttaa meidän alkulämpän seuraavaan peliin, jotta olisimme paremmin hereillä heti pelin alusta. Tämä on mielestäni tosi hyvä asia, koska vaikka en ole mikään alkulämmittelyjen ylin ystävä, niin meidän alkulämpät on ollu super löysiä sen lisäksi että ne on super lyhyitä.  Alkulämmittely on täällä kyllä melko mielenkiintoista. Esimerkiksi kun olen ollut katsomassa noita Emmin tuomaroimia pelejä niin joukkueet tulee 30min ennen pelin alkua paikalle, vähän nostelee jalkoja ja pelailee touchia ja potkaisijat potkii maaleihin, sitten ehkä 10min ennen peliä tehdään yhteinen alkulämppä ja mennään kentälle. Tai esimerkiksi toisessa koulupeleissä pelaajat eivät oikeastaan lämmitelleet ollenkaan ja kun peli alkoi niin ohutjalkaiset wingit vapisivat shortseissaan kentän laidalla.
Lauantaina Emmillä oli tuomarointi tällä meidän lähimmällä klubilla Enfieldissä. Taso samaa kuin aiemminkin, kyseessä oli siis Enfieldin kakkosjoukkue vastaan (?). Rugbyklubi oli oikein viihtyisä ja ihmiset mukavia. Kenttiä oli aivan sairaasti, osa jalkapallokenttiä, mutta veikkaan, että jos olisin juossut kaikkien kenttien ympäri eli koko viheralueen ympäri niin kilometrejä olisi kertynyt lähemmäs neljä. Itse seurasin ykkösjoukkueen peliä, mikä oli oikein hyvää rugbya ja tiukkaa vääntöä loppuun saakka. Pelin jälkeen oli taas ilmaiset ruuat ja juomat niin tuomarille kuin minullekin ja saimme myös kutsun tulla klubille katsomaan rugbya milloin vain haluamme.
Pelipäivä. Vieraspelikohteena oli tällä kertaa Cheltenham, jossain päin täällä Englannissa. Meillä oli kokoonpanossa mukana uusi proppi ja kymppi. Kymppi ei tiennyt ennestään meidän pelikuvioita, joten kuviot eivät olleet ainakaan backpuolella aivan hallussa, koska yhteistä harjoitusaikaa oli noin 5 minuuttia ennen peliä. Peli oli kuitenkin selkeästi pirteämpi suoritus meiltä kuin edellisviikon kotipeli. Tuki oli hyvin mukana ja saimme peliin jatkuvuutta. Kurinalaisuutemme ei ollut tuomarin mielestä aivan riittävää ja saimme aika paljon penalteja lähinnä ruckpelaamisesta. Penalteilla on täällä paljon suurempi merkitys kuin suomessa, koska pelaajat potkivat pidemmälle ja koska meidän ykköspotkija ei ollut mukana, hävisimme potkupuolella kenttäasemaa.  Kuitenkin voitto kotiin, ei selkeästi, mutta riittävästi. Henkilökohtaisesti en ole tyytyväinen tähänkään peliin, minusta 13:sta paikka on tosi haastava niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa. Emmi pelasi tosi hyvän pelin.
1 Lähettänyt: vipasiro - 25.10.2010 klo 17.04
Tunnisteet:

keskiviikko, 20. lokakuu 2010

Weekend 2

Goal: watch Heineken cup and play rugby
Weather: sunny but cold
Feelings: excited

Lisää rugbya… kyllä. Koulurugbyn tuomarointi (Emmi) aamusta ja iltapäivällä Heineken cup-ottelu Webleyn stadionilla :) Koulurugby ottelu oli todella tiukka ja mielenkiintoista katsoa. Kotijoukkue joutui suuren haasteen eteen, kun vastustaja oli ”rugbykouluksi” profiloitunut koulu, joten ennakkoasetelmassa kotijoukkue oli heikompi. Hurjaa ja intohimoista peliä 14-vuotialta pojilta ja tunteet kuumenivat ja Emmi jakoi kortteja. Alussa melko paljon häviöllä ollut kotijoukkue nousi toisella puoliajalla sillasta ja voitti ottelun.  Tämä peli oli selkeästi laadukkaampi kuin keskiviikon peli, koska taitotaso oli parempi ja peli ei ratkennut siihen kenellä on isoin (varhaisin pubertiteetti) kaveri, joka juoksee kaikista läpi.
Sitten siirryttiin hieman suurempiin puitteisiin eli Heinken Cupiin. Menimme siis Webleyn stadionille joukkueemme kanssa katsomaan peliä Saracens vs. Leinster.  Stadion oli  suuri ja ennen peliä esiintyi muun muassa  Elvis (?), Tinie Tempah, telinevoimisteluryhmä  ja kulkue, johon kuului tuhansia hyvin nuoria rugbyn pelaajia. Joukkueet pitivät alkulämmittelyjään kaiken tämän hälinän keskellä. Melko viihteellistettyä etten sanoisi.  Peli itsessään meni tosi nopeasti ja mitä siitä nyt voi sanoa… olihan se ihan tosi mahtavaa olla siellä katsomassa. Ne kaverit ovat kyllä todellisia ammattilaisia, syöttöjen pituus, potkujen tarkkuus ja pelin vauhti on jotain aivan erilaista ja kontaktitilanteet olivat aivan sairaita välillä. Oli mielenkiintoista olla päätykatsomossa, koska sieltä näki tosi hyvin kentän käytön ja tilanmuodostumisen. Kotijoukkue hävisi pelin vain muutamalla pisteellä, enkä ymmärrä miksi ne eivät yrittäneet drop goalia viimeisillä minuuteilla, kun siihen oli monta paikkaa, mutta ei kai minun tarvitse ymmärtääkään :) Mahtava päivä. Hieno peli.
Pelipäivä. Vastassa Wasps. Menin klubille hyvissä ajoin ja siellä olikin täysi meininki päällä. Kaikilla kentillä oli peli käynnissä ja joka kentällä pelaajat oli erikokoisia, oli aivan pienen pieniä scrumcap-päisiä rugbypelaajia ja hieman suurempia nuoria rugbyajia.  Hämmentävää, tällaista ei näe Suomessa. Hienointa oli katsoa niitä noin kuusivuotiaita, jotka harjoittelivat taklaamaan ja pelaamaan ruckissa. Hienointa oli, että ne samat treenit olis voitu ihan hyvin vetää meille vaikka maajoukkueleirillä :)
Meidän edellinen peli ei ollut mennyt kovin hyvin ja siksi tämä peli oli tärkeä. Minulla ei ollut ennen peliä ollut sen suurempia ajatuksia kuin pitää oma paikkani puolustuksessa ja saada taklaukset alas. No, en onnistunut tässä, mikä on raivostuttavaa. En ymmärrä miksi en vain taklaa alas jalkoihin niin kuin teen treeneissä!  Kaiken kaikkiaan peli ei ollut mitenkään erityisen hyvä esitys meidän joukkueelta. Kun puoliaika alkoi olimme tappiolla 5-0, mikä oli oikeasti melko hyvin, koska pelisuoritustemme perusteella tilanne olisi voinut olla huonompikin. En muista pelin lopputulosta, mutta emme tainneet saada yhtään pistettä ja vastustaja teki ainakin kaksi tryta. Emmi pelasi 14 ja 15:sta ja minä 13 ja 14:sta. Tämä pelisuoritukseni oli selkeästi heikompi kuin edelliseni, saa nähdä olenko enää aloittavassa kokoonpanossa ensi viikon pelissä. Anita pelasi vastustajien ysinä, mikä oli aika kummallista. Emmi myöskin onnistui runnomaan Anitan kylkiluut pelin viimeisellä minuutilla, istahtamalla sen rintakehän päälle. Ei näin. Pelin jälkeen ärsytti, koska en ole lainkaan tyytyväinen siihen, mitä sain kentällä aikaan.
Kommentoi Lähettänyt: vipasiro - 20.10.2010 klo 13.37
Tunnisteet: