Keskiviikko oli eka vapaa päivä ja ohjelmassa asunnon etsintää.  Yritettiin jo Suomesta käsin etsiä asuntoa, netin ja puhelimen välityksellä, mutta se oli aika toivotonta, koska asunnot menee niille, jotka on eka katsomassa. Niinpä keskiviikkona sitten käytiin läpi erilaisia sivustoja (spareroom, flatshare,intolondon, gumtree) jotka välittää asuntoja ja etsittiin meille sopivaa vuokra-asuntoa tai siis tarkemmin ottaen huonetta, kun täällä ei hirveästi vuokrata koko asuntoja, tai jos/kun niin tehdäänkin niin meillä ei olisi siihen varaa. Hakupalveluissa voi laittaa hyvin tarkasti hakuehdot, mitkä helpottaa hakua, koska asuntoja on paljon, pitää vain siis tietää mitä haluaa.

Työjako oli siis seuraava, minä etsin asuntoja ja sillä aikaa Emmi soitti niihin. Noin 25 soitetun puhelun saldo: noin kolmannes huoneista oli jo mennyt, kolmannes ei ollut kiinnostunut niin lyhytaikaisesta vuokrauksesta, kolmannes ei ollut kiinnostunut ottamaan kahta ihmistä samaan huoneeseen ja yli puolet puhui englantia mielenkiintoisella ulkomaalaisaksentilla , mutta saimme sovittua kolme näyttöä. Kaksi samalle illalle ja yksi torstaille. Niinpä lähdimme katsomaan asuntoja.

Ensimmäinen asunto sijaitsi Enfieldissa ihan mukavan oloisella alueella aivan Pohjois-Lontoossa. Asunnossa oli neljä huonetta, joista kaksi oli vapaana (toinen pinkki ja tupakalle haiseva ja toinen ruusumattoinen), joista periaatteessa sai ottaa kumman vain. Asunto ei ihastuttanut aivan ensi silmäyksellä, mutta hyvän sijainnin ja halvan hinnan (410£ pcm inc.) vuoksi päätimme ottaa asunnon. Vuokran-antajamme on nuori puolalainen perheenisä ja myös kaksi muuta asunnossa asuvaa on puolalaisia. Kaikki mukavan oloisia. Nyt teitä varmaan jännittää kumman huoneista valitsimme, no täytyy sanoa, että vaikka pinkki vetikin puoleensa niin tupakanhaju ajoi meidät ruusuhuoneeseen. Asunto löydetty, tehtävä suoritettu.