Tällä viikolla meillä on vain yhdet treenit, torstaina.  Se on sinänsä ihan miellyttävää, koska tämä peli per viikko plus kahdet kontaktitreenit tahti on aika haastavaa ruhjeiden, mustelmien yms. paranemisen kannalta. Torstain treeneissä tehtiin aika paljon ylivoiman hyödyntämisharjoituksia siis kaikenlaisia harjoituksia, jossa hyökkäyksellä on ylivoima ja sen pitää pystyä järkevästi hyödyntämään se. Loppuun pelasimme ylivoimapeliä ykkösjoukkue vastaan kakkosjoukkue, jossa sai kyllä kontaktia kunnolla. Eräässä rucktilanteessa ykkösjoukkueen pelaaja heitti Emmin taklaustilanteesta ja sanoi, että se on paitsiossa, Emmi oli erimieltä. Keskustelu meni suurin piirtein näin: ”you were offside” ”no, i wasn´t” jne. Treenien jälkeen Emmi kävi vielä kysymässä tilanteesta, mutta yhteisymmärrys ei tainnut löytyä. Treenien jälkeen mietittiin, että se tyyppi taisi olla englannin maajoukkuepelaaja ja ystävämme googlen avulla selvisi, että se on eniten maajoukkuepelejä pelannut englannin maajoukkueapelaaja. Hienoa :) Ketään ei kumarreta vai kokeneempia arvostetaan?

Treenien suhteen erona suomeen on ehkä se, että backit ja forwardit ei treenaa pelikaudella (muista kausista en tiedä) hirveästi erikseen vaan molemmat tekee samoja treenejä. Scrumia ja line-outia on tänä aikana harjoiteltu kahdesti ja varsinaisia back-kuvioita ehkä saman verran. Ei siis ole mitään pre-gamea, jossa pääsee treenaamaan niiden ihmisten vieressä joiden vieressä tulee pelaamaan ja se on mielestäni vähän harmillista, koska uskon että ainakin 2-joukkuetta se auttaisi.

Lauantain tuomarointikeikka ei mennyt Emmin omasta mielestä hyvin, joukkueet tosin olivat olleet hyvin tyytyväisiä. Emmi sanoi, että tuomaroisi mielellään kovempia pelejä, koska pelit, joita se tällä hetkellä tuomaroi ovat heikompia kuin suomen pelit.

Kotipelipäivä. Vastassa Bath, joka johtaa sarjaa. Olimme molemmat aloittavassa kokoonpanossa minä 13 ja Emmi 6. Sää oli mitä parhain rugbysää, koko yön ja aamun satoi vettä ja kun peli alkoi, niin aurinko alkoi paistaa ja kenttä oli hyvin mutainen ja vähän vihreä. Aloitimme hyvin, pelasimme omaa peliämme ja saimme pisteitä penaltypotkuilla. Koko ekan puoliajan peli oli hyvin tasaista ja puoliajalle mentäessä pisteet taisivat olla melko tasan, yhtään trytä ei ollut kumpikaan tehnyt.  Toisella puoliajalla meille tuli useampia loukkaantumisia ja puolustuksen kommunikointi ei aina pelannut. Vastustaja käytti hyvin ylivoimansa ja teki tryn. Toinen vastustajan try menee ehkä minun piikkiini, koska tein vastapotkun melko suoraan vastustajan fullbackille, joka teki itselleen up and underin  ja teki tryn. Turpaan tuli. Aika kirjaimellisesti. Peli oli nimittäin hyvin fyysinen eikä suinkaan aina sääntöjen puitteissa. Vastustaja pelasi ehkä taktisesti järkevästi, mutta ei sellaista rugbya, jota itse arvostan. Ruckeissa tallottiin surutta päälle ja päähän, ruckien viressä, line-outeissa ja scrumeissa blokkaamista ja pallottoman sitomista ja pallottomien tönittiin maahan ympäri kenttää. Emmin kaulan ja leuan päälle astuttiin ruckissa niin, että jouduimme pelin jälkeen käydä tarkistamassa sairaalassa, että leuassa olevat levyt on vielä suorassa.  En ymmärrä miksi ne pelasivat niin törkeästi, kun olivat kuitenkin taitavia ja pärjäsivät ilmankin.

Olen kyllä täällä iloinen, että minulla on mahdollisuus olla täällä ja kokeilla rajojani rugbyn suhteen. Kyllä tämä aika paljon laajentaa näkemystä ja ehkä myös sitä miksi haluan tätä lajia pelata. Minä olen kyllä tullut siihen tulokseen, että minulle tämä laji on ennen kaikkea joukkuelaji. Joukkue on se miksi haluan tätä lajia pelata ja haluan pelata sitä reilusti.