Goal: watch Heineken cup and play rugby
Weather: sunny but cold
Feelings: excited

Lisää rugbya… kyllä. Koulurugbyn tuomarointi (Emmi) aamusta ja iltapäivällä Heineken cup-ottelu Webleyn stadionilla :) Koulurugby ottelu oli todella tiukka ja mielenkiintoista katsoa. Kotijoukkue joutui suuren haasteen eteen, kun vastustaja oli ”rugbykouluksi” profiloitunut koulu, joten ennakkoasetelmassa kotijoukkue oli heikompi. Hurjaa ja intohimoista peliä 14-vuotialta pojilta ja tunteet kuumenivat ja Emmi jakoi kortteja. Alussa melko paljon häviöllä ollut kotijoukkue nousi toisella puoliajalla sillasta ja voitti ottelun.  Tämä peli oli selkeästi laadukkaampi kuin keskiviikon peli, koska taitotaso oli parempi ja peli ei ratkennut siihen kenellä on isoin (varhaisin pubertiteetti) kaveri, joka juoksee kaikista läpi.
Sitten siirryttiin hieman suurempiin puitteisiin eli Heinken Cupiin. Menimme siis Webleyn stadionille joukkueemme kanssa katsomaan peliä Saracens vs. Leinster.  Stadion oli  suuri ja ennen peliä esiintyi muun muassa  Elvis (?), Tinie Tempah, telinevoimisteluryhmä  ja kulkue, johon kuului tuhansia hyvin nuoria rugbyn pelaajia. Joukkueet pitivät alkulämmittelyjään kaiken tämän hälinän keskellä. Melko viihteellistettyä etten sanoisi.  Peli itsessään meni tosi nopeasti ja mitä siitä nyt voi sanoa… olihan se ihan tosi mahtavaa olla siellä katsomassa. Ne kaverit ovat kyllä todellisia ammattilaisia, syöttöjen pituus, potkujen tarkkuus ja pelin vauhti on jotain aivan erilaista ja kontaktitilanteet olivat aivan sairaita välillä. Oli mielenkiintoista olla päätykatsomossa, koska sieltä näki tosi hyvin kentän käytön ja tilanmuodostumisen. Kotijoukkue hävisi pelin vain muutamalla pisteellä, enkä ymmärrä miksi ne eivät yrittäneet drop goalia viimeisillä minuuteilla, kun siihen oli monta paikkaa, mutta ei kai minun tarvitse ymmärtääkään :) Mahtava päivä. Hieno peli.
Pelipäivä. Vastassa Wasps. Menin klubille hyvissä ajoin ja siellä olikin täysi meininki päällä. Kaikilla kentillä oli peli käynnissä ja joka kentällä pelaajat oli erikokoisia, oli aivan pienen pieniä scrumcap-päisiä rugbypelaajia ja hieman suurempia nuoria rugbyajia.  Hämmentävää, tällaista ei näe Suomessa. Hienointa oli katsoa niitä noin kuusivuotiaita, jotka harjoittelivat taklaamaan ja pelaamaan ruckissa. Hienointa oli, että ne samat treenit olis voitu ihan hyvin vetää meille vaikka maajoukkueleirillä :)
Meidän edellinen peli ei ollut mennyt kovin hyvin ja siksi tämä peli oli tärkeä. Minulla ei ollut ennen peliä ollut sen suurempia ajatuksia kuin pitää oma paikkani puolustuksessa ja saada taklaukset alas. No, en onnistunut tässä, mikä on raivostuttavaa. En ymmärrä miksi en vain taklaa alas jalkoihin niin kuin teen treeneissä!  Kaiken kaikkiaan peli ei ollut mitenkään erityisen hyvä esitys meidän joukkueelta. Kun puoliaika alkoi olimme tappiolla 5-0, mikä oli oikeasti melko hyvin, koska pelisuoritustemme perusteella tilanne olisi voinut olla huonompikin. En muista pelin lopputulosta, mutta emme tainneet saada yhtään pistettä ja vastustaja teki ainakin kaksi tryta. Emmi pelasi 14 ja 15:sta ja minä 13 ja 14:sta. Tämä pelisuoritukseni oli selkeästi heikompi kuin edelliseni, saa nähdä olenko enää aloittavassa kokoonpanossa ensi viikon pelissä. Anita pelasi vastustajien ysinä, mikä oli aika kummallista. Emmi myöskin onnistui runnomaan Anitan kylkiluut pelin viimeisellä minuutilla, istahtamalla sen rintakehän päälle. Ei näin. Pelin jälkeen ärsytti, koska en ole lainkaan tyytyväinen siihen, mitä sain kentällä aikaan.