Tällä viikolla meillä alkuperäisten suunnitelmien mukaan piti olla kahdet treenit ja vapaa viikonloppu pelisaralla eli Manchester viikonloppu meille. Uusien suunnitelmien mukaan meidän tiistain treenit peruuntuivat metrolakon takia ja torstaille tuli peli RAF (Royal Air Force) joukkuetta vastaan eli peliviikko tuli tästäkin. Huippua! Emmikin sai tuomaroinnin keskiviikolle jonnekin katolilaiseen poikakouluun, joten tapahtumia on riittämiin.

Edellisen pelin jälkeen meidän miehistö oli torstaina vielä aika vajavainen ja saimme kasaan juuri tuon 15 pelaajaa junnujoukkueen vanhimpien ja muutaman ykkösjoukkuelaisen avustuksella. Ilmavoimien joukkue sitä vastoin saapui paikalle 25 täysin identtisesti pukeutuneen naisen ja 4 kaljun miesvalmentajan voimin. ”Hmm. ..Mitähän tästä tulee?” Me emme tienneet pelipaikkojamme vasta kuin 10min ennen peliä ja alkulämppäkin oli vain tiukat 15minuuttia, mikä saattaa olla joskus kyllä hyvinkin riittävästi. Ohjeet peliin meille oli, että nyt vain kaikki peliin ja yrittäkää rohkeasti uusia juttuja, koska kyseessä on harkkapeli.  Minä pelasin jo tutusti kolmenatoista ja Emmi pääsi seiskaksi :). Meidän joukkue pelasi tosi hyvin, saimme puolustuslinjan nousemaan varsinkin backpuolella huomattavasti paremmin ja taklaukset oli kautta linjan melko hyviä. Saimme myös hyökkäykseen enemmän järjestelmällisyyttä ja puhetta. Vastustaja ei ollut lainkaan niin hyvä kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää vaan olivat aika heikkoja kontaktitilanteissa ja saimmekin hyvin myös turnover palloja. Emmi oli aivan liekeissä seiskanpaikalla ja ryntäsi raivopäisesti taklauksesta toiseen ja saikin pelin jälkeen mahtavaa palautetta myös ykkösjoukkueen valmentajalta, joka oli peliä katsomassa. Minullakin oli ihan hyvä peli, sain taklaukset maihin paljon paremmin kuin aiemmin ja pääsin myös pelaamaan kymppinä, mikä oli aivan huippua. Tässä pelissä ymmärsin todella puolustuslinjassa nousemisen merkityksen tärkeyden, aivan eri maailma taklata kun oikeasti on jo iholla kun vastusta saa pallon. Vaikka koin nousevani aikaisemminkin juosten, mutta nyt juoksin lähes niin kovaa kun pääsin ja se on niin siistiä, tavata vastustaja sen omalla alueella, kun sillä ei ole juurikaan vauhtia. Helpottaa kummasti. Pelin jälkeen olotila oli todella väsynyt, mikä oli aivan mahtavaa. Rugbyn päälle pitakebab ja päivä oli kruunattu :)

Manchester. Ystäväni Kaisa on siis ollut myös syksyn Englannissa ja koska kerrankin oli viikonloppu vapaa niin perjantaiaamusta lähdimme siis kyläilemään hänen luonaan, joten suunta kohti pohjoisenglantia. Oli aivan tosi mukavaa nähdä Kaisaa ja sen ystäviä, niin ja Kaisaa. Vietettiin aivan todella rentouttava ja mukava viikonloppu, johon kuului mm. ilotulitusta (koska oli se bonfire night), hyvää ruokaa ja juomaa, X-factor, strictly come dancing ym. englannin laatuohjelmia ja hyvää mieltä ja paljon rahan kulutusta vaikkakin vain hieman prime markia. Paluumatka kohti Lontoota alkoi maanantai-iltapäivästä ja heti alkumatkasta huomasimme jättäneemme lähes puolet omaisuudesta (ehkä suurempi osa Emmin) Manchesteriin, mukaan lukien kameran. Voi voi. Kotimatka sujui melko väsyneesti ja suunnittelin mielessäni koko matkan erilaisia testausvälineitä, millä voisi mitata työntövoimaa scrumissa ja taklauksissa ja kaikkea ihan outoa… miksiköhän? Kummalliset aivot.