Takaisin Lontoossa ja normaali treeni ja peliviikko edessä, eikä todellakaan mitään valittamista. Aika on mennyt tosi nopeasti ja nyt kielenkin kanssa alkaa olla helpompaa, mikä on tosi mukavaa. Täällä menee siis hyvin :)

Tiistaina treenit oli aivan järjettömässä vesisateessa ja tuulessa ja silti nää tyypit on pelkissä shortseissa, mikä näitä englantilaisia oikein vaivaa?! Ei oo oikein edustettu Suomea hyvin, kun kaikki aina ihmettelee, miksi me palellaan vaikka Suomessa on paljon kylmempi, niin onkin, mutta siellä rakennetaan talot järkeviksi (=lämmitys, ilmastointi &eristys) ja ihmiset pukeutuu sään mukaan (=pitkät housut jos on jäätävän kylmä). No joka tapauksessa takaisin treeneihin… Tämän viikon teemana oli harjoitella miss matchin tunnistamista kentällä ja sen hyödyntämistä. Harjoittelimme sitä touchin avulla, joissa kummassakin joukkueessa parilla tyypillä oli liivi ja nämä liivilliset ei saanut taklata, joten olivat käytännössä miss match. Toisena teemana  harkoissa oli se että ei saa joutua kentällä tilanteeseen, jossa olet isolated (ihan hyvä kun toi sana esiintyi valmentajan puheessa ehkä 30 kertaa enkä silloin tiennyt ihan tarkasti mitä se tarkoittaa, mutta ymmärsin kyllä että se taitaa olla hyvin tärkeää :). Toisena harjoituksena pelattiin siis kontaktipeliä, jossa tätä asiaa harjoiteltiin. Itse asiassa se oli tosi hyvä harjoitus, jonka kirjoitin kyllä ylös, mutta en viitsi täällä teitä sillä tylsistyttää. Oli mukava päästä rymyämään kunnon kontaktilla, kunnon mudassa. Emmi on opettanut minulle salaa hieman ruck-kikkoja, joten minäkään en ole enää ihan niin paljoa sääliscrumi ruckeissa kuin aiemmin. :)
Torstaina saatiin kuulla joukkueet viikonlopulle ja meidän kakkosjoukkueen tilanne ei ole mitenkään ruusuinen monien loukkaantumisten takia. Meidän 12 pääsi ykkösjoukkueeseen, joten uusia pelipaikkoja oli jaossa backlinjaan ja forwardipuolella vaivaa proppi pula. Sinänsä ikävää meidän joukkueen kannalta, mutta ihan hyvä meille, koska peliaika on aika taattua (ainakin proppina). Lisäksi on sellainen olotila, että voi oikeasti olla hyödyksi tälle joukkueelle eikä ole vain vaihtopenkin varalämmittäjä. Torstain treeneissä harjoiteltiin lisää isolated-juttua ja juostiin kuvioita viikonloppua varten. Mukavaa ja erittäin mutaista. Täällä on kyllä kentät siinä kunnossa, että en ole Suomessa ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Vaikka en ole mikään rautanappisten ylin ystävä, niin täällä ei ole mitään puhettakaan siitä että menisin kentälle muoveilla. Nämä kentät on vähän kuin kuvittelisi sellaisen keväisen mutapellon, johon jää kumisaappat kiinni kun sen yli kävelee, hieman vähemmällä mutamäärällä ja suuremmalla ruohomäärällä.
Koska jostain kumman syystä olemme onnistuneet kuluttamaan kuukauden budjetin alle kahdessa viikossa niin turistimatkailumme on pannassa muutaman viikon. Kävimme tosin kävelemässä pätkän London Loopia, joka on luontopolku systeemi, joka kulkee Lontoon ympäristössä.
Emmin lauantainen tuomarointi sujui ilmeisen hyvin, koska joukkueilta saadut palautelapun olivat täynnä  vain ”good” kohtia. Minä yritin päästä lauantaina katsomaan rugbya johonkin pubiin, mutta täällä jalkapallo ajaa kyllä rugbyn ylitse lähes kaikkialla. Pitää oikeasti olla rugbypubi jos haluaa nähdä noita kansainvälisiä pelejä, mikä on kummaa. Katsoin siis englanti pelin ilman ääniä kolmen miehen kanssa yhdeltä ruudulta, kun noin 50 ihmistä katsoi jalkapalloa kaikilta muilta ruuduilta.

Sunnuntain vieraspeli oli Henleyta vastaan. Joukkuetta kuvailtiin etukäteen forwardi painoitteiseksi ja paljon potkivaksi, mutta ei välttämättä kaikkein paraskuntoiseksi joukkueeksi.  Kun pääsimme pelipaikalle, niin kävi ilmi, että viime hetken ongelmien vuoksi meillä oli vain 14 pelaajaa, joten pelaisimme ilman fullbackia. Mielenkiintoista. Ensimmäinen puoliaika oli aika paljon meidän hallintaa, eikä meillä juuri ollut hätää. Emme silti pystyneet kommunikoimaan sitä missä vastustajan heikot kohdat on ja jätimme selkeitä pisteitä kentälle lähinnä heikon kommunikoinnin ja hölmöjen yksilöratkaisujen vuoksi. Tilanne puoliajalle mennessä 10-0 meille. Toisella puoliajalla vastustaja pääsi mukaan peliin, hyvin potkujen ansiosta ja puolustimme ehkä 10minuuttia omalla 22-aluella ja jopa vain muutaman metrin omasta try-linjasta. Puolustuksemme kuitenkin piti ja peli päättyi lopulta 3-10. Taisteluvoitto, mutta harmittaa, koska olisimme voineet voittaa niin paljon enemmän. Meidän kahtenatoista pelasi tourilla oleva Kanadan maajoukkueessa pelannut sentteri, jonka vieressä oli kyllä ilo pelata. Se oli minulle tämän pelin opettavaisin kokemus